Esikoisen valtaistuin keikahtaa
"Viekö se vauva mun kaikki lelut?"
- Uuden vauvan syntymä perheeseen on esikoiselle hämmentävä kokemus.
- Ilman hurjaa tunnemyllerrystä, kateutta ja mustasukkaisuutta siitä ei selvitä.
- Vanhemmat voivat kuitenkin hieman lievittää kriisiä ennakkoon puhumalla vauvoista realistiseen sävyyn ja suhtautumalla myötätuntoisesti esikoisen ristiriitaisiin tunteisiin.
Kateutta ja mustasukkaisuutta on sisarusten kesken ollut aina, se näkyy niin Raamatun kertomuksista, antiikin taruista kuin vanhoista kansansaduistakin.
- Pikkusisaruksen syntymä on kipeydestään huolimatta elämään kuuluva asia. Esikoiselle se on kehitystehtävä, jossa opetellaan sietämistä ja jakamista. Ei lasta tarvitse suojata tältä asialta - vaikka se voi ottaa lujille, lapset selviävät siitä, sanoo psykologi Katja Rantala Helsingin pohjoisesta terveyskeskuksesta.
Hän varoittelee kysymästä lapselta, haluaisiko tämä pikkusisaren tai pikkuveljen. - Lapsen hankinta on aikuisten päätös. jos lapselta kysyy, hän saattaa luulla, että hänen vastauksensa on vaikuttanut päätökseen. Siitä voi syntyä turhia syyllisyyksiä, esimerkiksi jos lapsi on sanonut joo ja vauva onkin vaikea. Tai lapsi on sanonut ei, eikä vauvaa tule.
Isompi lapsi saattaa tarmokkaastikin vastustaa vauvanhankintaa, koska hän jo tajuaa siihen liittyviä menetyksiä. - Usein vanhemmat selittävät uuden vauvan hinkua sanomalla, että "kun sinä olet niin kiva, niin me haluaisimme toisenkin näin kivan lapsen." Tätä perustelua on verrattu tilanteeseen, jossa mies haluaa tuoda taloon toisen vaimon, kun ensimmäinen on niin mukava. Hulluitahan se kuulostaa. Parempi on vain ilmoittaa asiasta, suoda esikoiselle mielipiteen vapaus ja osoittaa empatiaa lapsen tunteille, Katja Rantala esittää.
Kun perheeseen aletaan odottaa kakkosta, esikoinen on yleensä pari-kolmevuotias. Senikäinen on kehityksessään vielä keskeneräinen, itsekeskeinen, epäempaattinen ja vallanhaluinen. Häntä on vaikea valmistaa siihen mitä on tulossa, koska hän ei pysty vielä kuvittelemaan asioita pitkälle eteenpäin eikä pitämään mitään asiaa kauan mielessään. Siksi vauvasta kannattaa puhua hänelle vasta sitten, kun asiasta on konkreettista näyttöä.
- Kun äidin vatsa kasvaa, Lapselle voi sanoa, että siellä on vauva ja se tulee pois, kun se on kasvanut tarpeeksi isoksi. On kuitenkin turha tuudittautua siihen, että lapsi siten ymmärtäisi, millainen vauva on ja mitä se hänen elämässään tarkoittaa. Jonkinlainen shokki vauva on aina, Katja Rantala arvioi. - Sen sijaan 5-6-vuotiaalle vauvasta voi puhua jo aiemmin. Hän on kehityksellisesti siinä vaiheessa, että ihmisen syntymä ja kuolema kiinnostavat, ja vauvan odotus perheessä voi poikia keskustelua näistä aiheista.
Vauva ei ole aina kiva
Katja Rantala kehottaa puhumaan vauvasta lapselle realistisesti. jos maalailee lapselle kivaa hoidettavaa tai leikkikaveria, lapsi saattaa pettyä pahasti, kun vauva vain itkee eikä osoita aikeellisiakaan leikkikykyjä. - Kannattaa kertoa rehellisesti, ettei vauva aina ole kiva. Että "välillä sinusta voi tuntua aika hankalalta, äiti ei ehdi leikkiä sinun kanssasi". Lapselle voi jo odotusvaiheessa tulla aika ristiriitaisia tunteita ja vanhempien pitää ne sietää - kun he sietävät, lapsenkin on helpompi sietää. On toisaalta hyvä, jos nuo tunteet tulevat jo tuolloin, silloin lapsi ehtii vähän tottua niihin ja sulatella asiaa ennen vauvan syntymää, Katja Rantala pohtii.
Lapselle pitää myös tehdä selväksi, että kun vauva tulee, se on ja pysyy, vaikkei hän siitä tykkäisikään. Senkin voi sanoa, ettei vauvasta aina tarvitse tykätä ja sen saa sanoa - tämä pätee muihinkin asioihin. Jos lapselle tulee tunne, että tullakseen hyväksytyksi hänen täytyy pitää jostakin, erilaiset tunteet aiheuttavat syyllisyyttä. Lapsi saattaa samalla joutua teeskentelykierteeseen, koska hän haluaa aikuisten hyväksymistä.
- Jos vauvasta puhutaan aina vain positiivisesti, kylvetään ensimmäinen kateuden siemen. Varsinkin uhmaikään ehtinyt esikoinen on jo saanut kokea, että hänen varalleen on muutakin kuin tykkäämistä, Katja Rantala muistuttaa.
Yksi hyvä tapa käydä etukäteen läpi vauvan tuloa on monissa perheissä huolella ylläpidetty esikoisen vauvakirja. Siitä voidaan yhdessä katsella, millainen vauva esikoinen oli, ja kertoa hänelle, mistä hänessä nautittiin.
Yksi muutos kerrallaan
Lapset kestävät vaikeitakin muutoksia, kun niitä ei ole liian monta yhtä aikaa. Jos vauvan tulo muuttaa esimerkiksi huone- tai nukkumisjärjestystä, sängyt olisi hyvä siirrellä hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää.
- Pikkulapsen ajattelu on suoraviivaista: jos oman sängyn paikka äidin sängyn vieressä menee samalla kun vauva tulee taloon, lapsi voi laskea, että tilanne korjaantuu ennalleen, kun vauvasta päästään eroon. Sitten hän voi lapsellisuuksissaan tehdä jotakin vauvalle, Katja Rantala selittää. Pikkulapsen ajattelu on myös hyvin konkreettista. Hän ei pysty puhumaan tunteista vaan ne tulevat ilmi esimerkiksi tavaroiden kautta. Siksi on tärkeää tehdä tarkka selko siitä, missä omat tavarat tulevat vauvan synnyttyä olemaan ja mitä tavaroita vauva saa. Lasta voi rauhoittaa tiedolla, ettei kaikkea tarvitse jakaa vaan tietyt tavarat pysyvät hänen ikiominaan.
Pudotusta ainokaisen valtaistuimelta auttaa myös, jos isompi saa jotakin etua vauvasta. Viisaat sukulaiset ja tuttavat hoksaavat kysyä vauva-asiaa lapsen, isosiskon tai -veljen näkökulmasta. "Mitä luulet, osaako se vauva jo potkia siellä äidin masussa, oletko koettanut?" Vauvan synnyttyä on hyvä antaa esikoisen esitellä vauvaa vieraille ja osoittaa hänelle huomiota - vauvahan ei vielä vieraista piittaa.
Katja Rantala muistelee nähneensä tutkimuksen, jossa kerrottiin, että suurin osa ylenpaittista mustasukkaisuutta poteneista lapsista oli tyttöjä. Syy saattaa olla odotuksissa: tytöiltä odotetaan hoivaamista, pojille suodaan se, etteivät he ole niin kiinnostunelta vauvoista. Pojat purkavat jo pieninä tunteitaan enemmän toiminnan kautta. - Vauvan tulo asettaa sisaruksille luontevasti jakamisen ja sietämisen kehitystehtävän, mutta sama asia pitää oppia pari-koimevuotiaana myös yksilapsisessa perheessä. Silloin se tapahtuu niin, että vanhemmat eivät enää suostu olemaan koko ajan lapsen käytettävissä. Pettymyksiä pitää olla, jotta kehitys menee eteenpäin, Katja Rantala luonnehtii.
Kun vauva syntyy
- Pidä esikoinen mukana kaikissa tapahtumissa alusta lähtien. Hänen pitää päästä käymään sairaalassa ja olla kotona, kun vauva sinne saapuu. Mummolan ja puolipäivätarhan aika on sitten, kun esikoinen on vakuuttunut siitä, että rakkautta riittää hänellekin.
- Usein pari-kolmevuotias esikoinen taantuu: tutti maistuu, pissa tulee housuun eikä lusikka enää osu käteen. Se on luonnollista, sillä kriisitilanteessa kehityksenalainen asia häiriintyy eniten. Kokeiluvaihetta kestää aikansa. Yksi tapa käsitellä asiaa on tehdä siitä leikki, mutta tietenkin ilman oikeaa rekvisiittaa ja todellista housuunpissimistä. Kun leikitään vauvaa, lapsi saa luvan kanssa nauttia pikkuvauvaolosta.
- Empatia auttaa aina. Anna lapsen välillä kertoa oikein sydämen kyllyydestä, mitä kaikkea harmia vauvasta on. jos lapsi ei halua sanoa sitä sinulle, syötä idea jollekin tuttavalle. Kun säkki on tyhjä, lapsi alkaa nähdä vauvassa positiivisiakin piirteitä: "No ei se nyt aina huuda" ja "se on kyllä aika kivan näköinen kylvyssä". Tunteet eivät poistu kieltämällä. Kielto vain jättää ne pinnan alle tekemään myyräntyötä.
- Pari-koimevuotias ei osaa vielä kontrolloida tunteitaan. Pysy lähellä, ettei esikoinen pääse vahingoittamaan vauvaa. Sekä ylenpalttinen rutistelu - joka voi helposti muuttua pahoinpitelyksi - että suunnaton huoli vauvan terveydestä osoittavat lapsen kamppailua pahojen toiveidensa kanssa.
- Katso että lelulaatikosta löytyy tavaroita, joiden avulla lapsi voi käsitellä vihan ja kateuden tunteita - krokotiilejä, tiikereitä jne. Anna hänen rauhassa mukiloida nallea toi nukkea, jos se häntä kiinnostaa. 5-6 -vuotias kykenee jo hallitsemaan kateuden tunteitaan, mutta hänenkin täytyy saada niitä jotenkin käsitellä. Lue hänelle sisaruksista kertovia satuja.
- Jos esikoinen alkaa nähdä pahoja unia tai hänelle ilmaantuu outoja pelkoja, kyse on siitä, että hän siirtää vihantunteensa itsensä ulkopuolelle.
- Jos lapsi pahassa olossaan uhkaa lähteä pois kotoa, älä avaa hänelle oven. Lapsi saa suurta tyydytystä siitä, kun sanot, että "sinä olet meidän lapsi, me rakastetaan sinua eikä me päästetä sinua minnekään".
- Imetys voi olla aluksi esikoiselle järkytys: "Vauva syö äitiä!" Isommalle voi antaa jotakin samaan aikaan tai ottaa hänet vaikka toiselle polvelle. Tasapuolisuudelle on kuitenkin rajansa. Jos vanhemmat menevät mukaan kateusdraamaan, se opettaa lapset vain vahtimaan saamistaan.
- Puhu harkiten vauvan sukupuolesta. Jos kovasti korostetaan sitä, että vauva on eri sukupuolta kuin esikoinen, tälle saattaa jäädä se käsitys, että vauvasta pidetään enemmän kuin hänestä nimenomaan siltä syystä.
- Tee lapselle selväksi, että vauvan ovat halunneet sekä äiti että isä. Pikkulapsilla voi olla se harhaluulo, että äiti on yksin syyllinen vauvan tuloon, siksi hän kohdistaa vihantunteensa äitiin.
- Älä naura lapsen toiveille ja ajatuksille, olivatpa ne miten hupaisia tahansa. 3-4 -vuotiaat eivät ymmärrä leikinlaskua. Ja vaikka ykkönen tuntuu kakkosen rinnalla isolta, älä vaadi häntä olemaan aina iso. Juuri nyt hänellä on siihen aika vähän edellytyksiä.
Lähde: Vauva-lehti 1/97